Tajusin tänään, että haluan kaksi lasta ja koiran ja miehen ja omakotitalon maalta. En oo ennen halunnut. Aika pelottava tuollainen ajatus. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että oma perhe voisi olla aika jees. En mä tässä yksiössä koko elämääni halua yksin asua. Ja jos on mies, niin kai sitä jossain vaiheessa alkaa lapsia haluamaan. Luonnollista on se. Ja mieluummin sitä kai kuitenkin asuisi jossain maaseudulla kaupungin läheisyydessä ja kasvattais lapset kaikessa rauhassa. Huoh. Mikä mua vaivaa? Oon kyllästynyt Cosmoonkin. Joku totesi tänään, että neiti ottaa nyt aikuisuuden ensi askelia... pelottavaa. Hassua mitä ihmiselle käy, kun se vanhenee. Seuraavaksihan tässä täytetään jo 23, ja pienenä on aina ajatellu, et ne on jo aikuisia, et kai se on jo aikakin. Mies vaan puuttuu. Alettiin sitäki si visioimaan, et täst edes ku tapaan jonku, niin en ala edes tapailla sitä, jollei se koe ajatusta lapsista ja maallemuutosta itselleen läheiseksi ;) Hehee. Katotaan nyt. Ehkä tää oli vaan päähänpisto. Ei mitään vakavaa. Ehkä.