Kerrankin aamu, jolloin ei väsytä :) Nyt oon vihdosta viimein saanut taas nukuttua. Edelleen: kiitos hammaslääkäri.

Yks vaan mitä en kestä heti aamusta, vaikka olisin miten hyvin nukkunut, on sosiaaliset kontaktit. Alko melkein taas särkeä päätä, ku tuun duuniin kahville ja kolme naista kälättää ihan hirveen kovaan ääneen (siltä se ainaki tuntu, ku alko kaikuun päässä), ja aiheena vielä oli siivoaminen. Räjähtääkö pää nyt vai heti.. huoh.

Oon ollu niin onnellinen tän elämäni aina siitä, et kukaan ei oo koskaan häirinny mua aamulla. Kotona asuessa äiti ja isä oppi hyvin pian, että mulle ei pidä puhua mitään ennen ku palaan iltapäivällä koulusta. Eli aamulla ennen kouluun lähtöä on ihan turha yrittääkään, et mikään asia menis perille. Myöhemmin kämppisten kans on joskus joutunu jotain jutteleen aamulla, mut neki on aika nopee tajunnu, että se ei kannata. Korkeintaan murahtelen. Nyt kun vihdoin pääsen asuun yksin, niin en vois kuvitellakaan mitään ihanampaa, kun sen, et aivan varmasti, aamulla ei ole _ketään_, kuka yrittäis kommunikoida mulle aamulla :) Autuas hiljaisuus <3
Aivoilla ottaa oman aikansa, et ne lähtee käyntiin, eikä niitä pidä kiusata sitä ennen.

Tän "ongelmani" tai persoonani osan johdosta oon joskus aina kelannu sitäkin, et mitäs sitten, jos joskus asun jonku äijän kaa (no se saa vaan sopeutua :D) tai vielä pahempaa, jos joskus hankinkin lapsia? Mun on pakko opettaa mun penskat samanlaisiks. Aamulla on ihan turha vinkua ;) Ihan niinku sellanen onnistuis... huokaus. No, pitää nauttia vielä seuraavat mooooooonta vuotta, ennen ku kersojen aika edes on.

(toivottavasti en oo raskaana...)

Pitäisiköhän sitä taas jotain töitä kehittää itelleen... vähiin käy ennen ku loppuu, ja työmotivaatio ei oo kovin korkeella, ku tietää, et enää tää viikonloppu ja sit tää on ohi. 3 kuukautta maalla takana. Luojan kiitos, että takana. Sit ei enää _koskaan_ tarviikaan palata tänne. Kyllä 2 kesää riittää ;)

Klip klop, klip klop---

Jea.
Np. The Cure - Friday I'm in Love