Tää tyttö on aloittanut uuden elämän :D
Oon alkanu urheileen, syömään terveellisesti ja tupakoimaan vähemmän.. enkä oo dokannutkaan pariin viikkoon :) Kaikenlaista se köyhyys teettää ;)
Oikeesti kaikki sai alkunsa siitä, kun sekaannuin juhannuksena yhteen randompoikaan. Seuraavana päivänä näin sen uudestaan ja mietin, et mikähän ois se maailmankaikkeus, jossa munlainen plösö ja senkaltainen söpöliini ikinä kohtais. Siis silleen, et mistään tulis mitään. Kaverini piti puhuttelun, kuin aina syytän miesasioiden kusemista siitä et oon lihava, et mitäpä jos asialle tekis jotain. Päätin sit ottaa siit onkeeni, ja tässä sitä mennään. Jo toista viikkoa oon terveyttänyt elämääni ja tuntuu itseasiassa tosi hyvältä. Vaa'an patteri on kuollut, et mitään oikeita tuloksia en tiedä, mut eiköhän tää tästä. Jos vielä sais varattua ajan lääkärille, et sais uudestaan reseptin nappeihin, jotka talvella totesin toimiviksi, mut ei sit ollutkaan rahaa jatkaa sitä kuuria.. Tyhmä minä.
Nyt on kuitenkin alulla uusi uljas elämä josta toivottavasti tuloksena uusi hoikempi minä <3

Vuosi vierähtänyt, taas on kesä eikä mitään tekemistä.. :)
Elämä on aika kivaa!

Helkkari, ku sattuu jalkaan :/
Viikon jo melkein sattunu, ja tänään kävin lääkäris, joka laitto siihen siteen ja käski ostaa ice poweria ja särkylääkettä.. :D Näin.

Muuten oon tosi onnellinen.
Oon löytäny itteni ehkä. Tai ainakin oon onnellinen ittekseni. Huomattavasti onnellisempi, kuin ton yhden pojan kanssa mukasuhteessa, niinku koko alkuvuoden. Parempi ilman sitä.
Galleriavakoilemalla bongasin, et sillä on ihkuttelukuvia jonku teinixin kanssa, ja mussa tää aiheutti vaan mielettömän ilon tunteen. Se, et siit ei oo kuulunu, on ollu jo tosi hyvä asia, mut tietää, et sil on muut kuviot, helpotti lisää. Hyvä, et tää on ohi :)

Ehkä joku päivä löytää jotain oikeesti hyvää, mut ei tässä mikään kiire ole.
Elämä <3

Joo, tohon Bridget Jonesiin voi niin samastua... ainoo vaan, et leffas on onnellinen loppu. Omas elämässä ei sellasta oo paljon nähtävissä :P Kuolen yksin ja lihavana. Minkäs sille voi.

Miten onnistun aina saamaan itseni tilanteeseen, jossa kenelläkään ei ole mitään tarkoitustakaan määritellä mistä jutussa on kyse..?

Helmikuussa ku sanoin, et se vuoden alussa alkanu juttu on ohi, niin ei se ihan niinkään oo. Sovittiin, et jatkossa nähdään enää vaan kavereina ja on nähty kyl useesti, mut kaikkee muuta paitsi kavereina. Ja poika on aina maailman ihanin kun nähdään. En tajua.
Miksi miehet on aina heti huomaavaisempia ja ihanampia ku on sovittu, ettei kyseessä oo mikään oikee juttu? Onks se oikeesti niin painostavaa, että jokin voisi joskus johtaa johonkin?

Tosin tällä hetkellä en jaksa asiasta stressata vaan oon ihan tyytyväinen tilanteeseen, ku en itsekään halua tosta jutusta mitään kummempaa. Ois vaan helpompaa, jos voisi edes todeta, että tämä on sitä, kun kaksi yksinäistä ihmistä kaipaa välillä läheisyyttä. Ei se sen kummempaa vaadi. Ehkä päätän sen vain omassa päässäni.

Scandinavian Music Groupin Ota minusta puolet on kolahtanu täs tilanteessa. Tuntuu siltä, että kumpikin osapuoli on valmis antamaan itsestään korkeintaan puolet. Ei kokonaista. Hassu fiilis, kun se on itelle ihan ok.