Se on
niin tyhmä tunne, kun tapaa jonkun ihmisen, joka on hyvännäköinen ja
mukava, ja vaikuttaa siltä, että siihen olisi kiva tutustua
paremminkin. Sitten hetken kuluttua tajuaa, että siihen ei oo ikinä
mitään saumaa. Vaikkei itsekään koe olevansa ruma eikä inhottava, niin
silti... Mikähän siinä on. Ja kuka siinä menettää? Minäkö, vai se
toinen, joka jotenkin antaa ymmärtää olevansa tavoittamaton.
Loppupeleissä ei kai kukaan, kun kuitenkaan ei olla niin pitkälle
tutustumisessa päästy, että kukaan tietäisi menettääkö siinä mitään,
ettei juttu etene. Ärsyttää silti tollanen.
Eilen siis tapasin tällaisen miehen. Ei mitään saumaa. Koskaan.
lauantai, 3. syyskuu 2005
Kommentit