Se on niin tyhmä tunne, kun tapaa jonkun ihmisen, joka on hyvännäköinen ja mukava, ja vaikuttaa siltä, että siihen olisi kiva tutustua paremminkin. Sitten hetken kuluttua tajuaa, että siihen ei oo ikinä mitään saumaa. Vaikkei itsekään koe olevansa ruma eikä inhottava, niin silti... Mikähän siinä on. Ja kuka siinä menettää? Minäkö, vai se toinen, joka jotenkin antaa ymmärtää olevansa tavoittamaton. Loppupeleissä ei kai kukaan, kun kuitenkaan ei olla niin pitkälle tutustumisessa päästy, että kukaan tietäisi menettääkö siinä mitään, ettei juttu etene. Ärsyttää silti tollanen.

Eilen siis tapasin tällaisen miehen. Ei mitään saumaa. Koskaan.