Mä oikeesti pelkään ihan tolkuttomasti sitä, et jos oonkin raskaana... siis eihän se teoriassa ole mahdollista, mutta kuka sitä koskaan tietää? Ei, kyse ei ole vaan Pyhän Hengen ihmeestä, se olisi oikeasti mahdollista. Ja mua pelottaa.

Tässä elämäntilanteessa mä en todellakaan voisi hankkia lasta. En todellakaan alkaisi yksin mitään sellaista vastuuta kantamaan. Mä en osaa pitää huolta edes itestäni.

Sit toisaalta kun kelaa sitä, et jos olisinkin raskaana, niin en mä sitä lasta pystyis varmaan tappamaankaan. Mitäs sitten? No sillon mä olisin ehkä paras mahdollinen äiti sille kersalle, ei se sen vika oo, et se olis saanu alkunsa ihan väärissä lähtökohdissa...

Ja kun mietin sitä, et tekisinkin abortin, niin sillon välähtää aina mieleen kaikki ne ihmiset, jotka kamppailee sen kanssa, et jospa ne saisi lapsen. Ja minä itsekkyyksissäni menisin tekemään jotain sellaista. Huoh.

Vaikea asia.
Toivottavasti stressaan turhaan.
En haluis joutua tekeen tässä asiassa tällä hetkellä ratkaisuja.
Itkettää taas ku ajattelenki, et toi olis totta.
Voi apua.